Magnesium ja glaukooma: Mitä ihmistutkimukset osoittavat?
Glaukooma on krooninen silmäsairaus, jossa näköhermo vaurioituu ajan myötä, mikä johtaa usein näön heikkenemiseen, jos sitä ei hoideta. Yleisin muoto on ensisijainen avokulmaglaukooma (POAG), jossa silmänpaineella on taipumus olla korkea. Siihen liittyvä tila, normaalipaineglaukooma (NTG), aiheuttaa hermovaurioita, vaikka silmänpaine (intraokulaarinen paine, IOP) ei ole kohonnut. Tutkijat ovat pohtineet, voisiko silmän verenvirtauksen ja hermojen terveyden parantaminen auttaa hidastamaan glaukoomaa. Magnesium on mineraali, joka tukee verisuonten toimintaa ja hermosolujen terveyttä (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Tämä on saanut tiedemiehet testaamaan, voisivatko glaukoomapotilaat hyötyä suuremmasta magnesiumin saannista joko ruokavaliosta tai lisäravinteista.
Tässä artikkelissa tarkastellaan kaikkia ihmistutkimuksia magnesiumista glaukooman yhteydessä. Erityisesti tarkastelemme POAG:n ja NTG:n magnesiumtasoja tai lisäravinteita koskevia kokeita ja raportteja. Keskitymme tutkimuksen suunnitteluun, potilasmääriin, käytettyyn magnesiumannokseen, hoitoajan pituuteen ja mitattuihin tuloksiin: näkökenttätutkimukset (tarkastellaan sivu- ja keskinäköä), OCT-kuvaukset hermosäiekerroksen paksuudesta (RNFL) tai gangliosolukerroksista (GCC), verenvirtausmittaukset ja IOP. Kommentoimme myös tutkimusten laatua ja eroja sekä tuomme esiin, mikä on vielä tuntematonta.
Miksi magnesium? Perustelu
Magnesiumilla on rooleja verisuonten toiminnassa ja hermosolujen suojauksessa. Se voi rentouttaa verisuonia ja parantaa verenvirtausta, osittain muuttamalla typpioksidi- ja endoteeliini-1-reittejä (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Laboratoriotutkimuksissa magnesium estää myös liiallista kalsiumsignalointia, joka voi vaurioittaa hermosoluja. Koska glaukoomaan liittyy verkkokalvon gangliosolujen (näköhermon hermosolut) häviämistä, verenkierron parantaminen ja solustressin ehkäisy voivat auttaa. Esimerkiksi aivohalvaus- tai sydäntutkimuksissa magnesium joskus parantaa verenvirtausta ja solujen eloonjäämistä. Jotkut tutkijat ovat havainneet alhaisempia magnesiumtasoja glaukoomapotilailla. Eräs konferenssiraportti (silmän nesteessä ja kudoksissa) osoitti paljon alhaisemman magnesiumin pitoisuuden glaukoomasilmissä verrattuna kontrolliryhmään (escrs.org). Nämä havainnot edellyttävät kuitenkin virallista julkaisua. Joka tapauksessa nämä ideat johtivat kliinisiin tutkimuksiin, joissa testattiin magnesiumia glaukoomaa sairastavilla ihmisillä.
Mitä kliiniset tutkimukset löysivät
Vain kourallinen pieniä kliinisiä tutkimuksia on testannut magnesiumia glaukooman hoidossa. Löysimme kolme tärkeintä ihmistutkimusta, joissa glaukoomapotilaille annettiin magnesiumlisäravinteita, sekä joitakin havainnoivia tietoja magnesiumista ja glaukooman riskistä.
Gaspar ym. (1995) – NTG ja perifeerinen verenvirtaus
Vuonna 1995 Gaspar kollegoineen raportoi 10 glaukoomapotilaasta (todennäköisesti NTG, vaikka raportissa luetellaan ”glaukooma” yleisesti) (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). He antoivat 243 mg oraalista magnesiumia päivässä (121,5 mg tabletteja kahdesti päivässä) kuukauden ajan. He käyttivät videokapillaroskopiaa tutkiakseen pieniä verisuonia sormissa perifeerisen verenkierron merkkinä. He testasivat myös näkökenttiä. Kuukauden magnesiumhoidon jälkeen sekä näkökenttämittaukset että perifeerinen verenvirtaus paranivat (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Toisin sanoen potilaat osoittivat parempia näkökenttätuloksia ja avoimempia kapillaareja sormissaan. Tässä pienessä tutkimuksessa ei ollut lumelääkeryhmää, eikä se mitannut silmään liittyvää verenvirtausta suoraan (vain sormien kapillaareja). Siitä huolimatta se viittasi magnesiumin lyhytaikaiseen hyötyyn verenvirtauksessa ja näössä glaukooman yhteydessä.
Aydin ym. (2010) – NTG:n satunnaistettu tutkimus
Vahvempi tutkimus tehtiin Aydin ym. (2010) toimesta Turkissa (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Tämä oli satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa oli 30 normaalipaineglaukoomaa (NTG) sairastavaa potilasta. Viisitoista potilasta sai 300 mg oraalista magnesiumia päivittäin kuukauden ajan tavallisten glaukoomasilmätippojen lisäksi. Toiset 15 potilasta (kontrolliryhmä) jatkoivat tavallisia tippojaan, mutta eivät saaneet magnesiumia. Ennen ja jälkeen kuukauden mittaisen jakson tutkijat mittasivat näkökenttäindeksejä (keskihajonta ja kuvion standardipoikkeama) ja käyttivät väridopplerkuvausta (ultraäänitekniikka) silmän valtimoiden verenvirtausnopeuksien mittaamiseen.
Kuukauden kuluttua magnesiumryhmän näkökentät paranivat merkittävästi verrattuna kontrolliryhmään (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Keskihajonta (globaali kenttäpistemäärä) ja kuvion standardipoikkeama (kentän epäsäännöllisyydet) paranivat molemmat magnesiumryhmässä, kun taas kontrolliryhmässä ne pysyivät lähes ennallaan. Kuitenkaan kummassakaan ryhmässä ei ollut merkittäviä muutoksia silmän verenvirtauksessa Doppler-mittauksella, ja IOP pysyi alhaisena ja ennallaan (koska näillä potilailla oli NTG). Yhteenvetona Aydin ym. löysivät pienen mutta merkittävän näkökenttähyödyn 300 mg magnesiumista kuukauden ajan, vaikka mitattua silmän verenvirtausta ei havaittu kasvavan (pmc.ncbi.nlm.nih.gov).
Tämä tutkimus oli vahvempi (satunnaistettu, kontrolloitu) mutta silti pieni (15 potilasta kussakin ryhmässä) ja lyhyt (1 kuukausi). Sitä ei raportoitu kaksoissokkoutettuna, joten lumelääkevaikutuksia ei voida sulkea pois. Siitä huolimatta se tarjosi todisteita siitä, että oraalinen magnesium saattaa auttaa NTG-potilaiden näkökenttää lyhyellä aikavälillä (pmc.ncbi.nlm.nih.gov).
Akioud ym. (2022) – POAG ”GlaucoMag” -tutkimus
Viime aikoina Marokosta tullut yhden keskuksen tutkimus (”GlaucoMag”-tutkimus) tarkasteli magnesiumia ensisijaisessa avokulmaglaukoomassa (www.researchgate.net) (www.researchgate.net). Tämä oli ei-satunnaistettu (ei lumelääkeryhmää). Siihen osallistui 46 potilasta, joilla oli POAG ja joilla kaikilla oli IOP ≤ 19 mmHg ja hyvä näkö (minimoidakseen näkömuutokset linssiongelmista). Kukin potilas otti yhden 300 mg magnesiumtabletin päivittäin 6 kuukauden ajan. Silmätutkimukset (mukaan lukien Goldmannin tonometria IOP:lle, perimetria näkökentälle ja OCT-skannaukset RNFL:n ja GCC:n paksuudelle) tehtiin lähtötilanteessa, 3 kuukauden ja 6 kuukauden kuluttua (www.researchgate.net).
3 ja 6 kuukauden magnesiumhoidon jälkeen keskimääräiset näkökenttäpisteet paranivat (keskihajontapisteet ”palasivat” kohti normaalia, mikä tarkoitti vähemmän näönmenetystä) (www.researchgate.net). OCT-skannauksissa hermosäiekerroksen (RNFL) ja gangliosolukerroksen (GCC) paksuus oli vakaa, eli ei ohuempi kuin lähtötilanteessa. Keskimääräinen silmänpaine myös laski merkittävästi tässä ryhmässä 3–6 kuukauden aikana (www.researchgate.net) (keskimääräisestä IOP:sta 16 mmHg alaspäin). Itse asiassa 71,9 % potilaista sai paremman näkökentän magnesiumilla (verrattuna 33 %:iin historiallisesta kontrolliryhmästä), ja magnesiumilla hoidetun ryhmän IOP oli merkittävästi alhaisempi kuin hoitamattomilla kontrolleilla (escrs.org) (escrs.org) (havainto tästä tai siihen liittyvästä työstä). Kirjoittajat päättelivät, että päivittäinen magnesium auttoi hidastamaan glaukooman etenemistä ja parantamaan näköä näillä potilailla (www.researchgate.net).
Tällä tutkimuksella on kuitenkin merkittäviä rajoituksia. Se ei ollut satunnaistettu tai sokkoutettu, ja siitä puuttui asianmukainen kontrolliryhmä. Kaikki potilaat tiesivät ottavansa lisäravinteita, ja lumelääkevaikutuksia voi olla. Koska kaikki potilaat käyttivät jo glaukoomatippoja, kaikki paraneminen saattoi osittain heijastaa parempaa hoitoon sitoutumista tai luonnollista vaihtelua. Positiivisiin tuloksiin saattoi vaikuttaa moni harha. Kuitenkin hallitsemattomana raporttina se viittaa siihen, että 300 mg/vrk magnesiumia kuukausien ajan ei vahingoittanut potilaita ja saattoi liittyä parempiin kenttätuloksiin ja hieman alhaisempaan IOP:hen (www.researchgate.net).
Vaikutukset näköön, verenvirtaukseen ja hermopaksuuteen
Näissä tutkimuksissa magnesium näytti auttavan glaukooman näkökenttätuloksissa. Sekä Gaspar ym. (1995) että Aydin ym. (2010) havaitsivat lyhytaikaisia parannuksia näkökenttätuloksissa kuukauden oraalisen magnesiumhoidon jälkeen (pmc.ncbi.nlm.nih.gov) (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Marokkolainen POAG-tutkimus raportoi myös paremmista keskihajontapisteistä muutaman kuukauden magnesiumhoidon jälkeen (www.researchgate.net). Tämä on rohkaisevaa, mutta tällaiset kenttämuutokset voivat vaihdella helposti. Aydinin tutkimuksessa kenttäparannukset olivat tilastollisesti merkitseviä, vaikkakin vaatimattomia. Kontrolloimattomassa GlaucoMag-tutkimuksessa useimmat potilaat paranivat magnesiumilla, mutta ilman lumelääkeryhmää on vaikea varmistaa, kuinka suuri osa tästä oli todellista lääkevaikutusta verrattuna normaaliin mittausvaihteluun tai oppimiseen testissä.
Verenvirtausvaikutukset olivat ristiriitaisia. Gaspar ym. havaitsivat parantuneen perifeerisen kapillaariverenkierron kynsissä (pmc.ncbi.nlm.nih.gov), mikä viittaa verisuonten laajenemiseen. Aydin ym. mittasivat kuitenkin verenvirtausta silmän valtimoissa väridopplerultraäänellä ja eivät löytäneet muutosta magnesiumin jälkeen (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Siten objektiivinen näyttö siitä, että magnesium nostaa silmän perfuusiota, puuttuu edelleen. Yksikään tutkimus ei mitannut suoraan silmän perfuusiopainetta, lukuun ottamatta Gasparin epäsuoraa kynsivallitestiä.
IOP:n osalta vain marokkolainen tutkimus havaitsi laskua, kun potilaat käyttivät magnesiumia (www.researchgate.net). Se raportoi ”merkittävästä” IOP:n laskusta 3–6 kuukauden lisäravinteiden käytön aikana. Tämä oli kuitenkin kontrolloimaton, joten on epäselvää, laskiko magnesium todella silmänpainetta, vai paraniko potilaiden glaukoomatippojen käyttö sattumalta. Sekä Gaspar että Aydin eivät raportoineet mitään muutoksia IOP:ssa (Aydinin potilailla oli jo määritelmän mukaan normaali paine). Lyhyesti sanottuna ei ole vahvaa näyttöä siitä, että oraalinen magnesium laskisi suoraan IOP:ta.
OCT-hermoskannaukset (RNFL/GCC-paksuus) raportoitiin vain vuoden 2022 POAG-tutkimuksessa. Siinä hermokerrokset olivat vakaita 6 kuukauden magnesiumhoidon ajan (www.researchgate.net). Tämä viittaa siihen, että odottamatonta ohenemista ei tapahtunut, mutta ilman vertailuryhmää emme voi sanoa, estikö magnesium menetystä vai olisiko RNFL ollut vakaa joka tapauksessa. Muissa tutkimuksissa ei raportoitu OCT-muutoksia.
Ravinnon magnesium ja glaukooman riski
Interventiotutkimusten lisäksi yksi suuri havainnoiva tutkimus Yhdysvalloissa tarkasteli ravinnon magnesiumin saantia ja glaukooman riskiä (NHANES-tutkimustiedoista, 2005–2008) (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Tässä 6 180 aikuisen analyysissä suositellun magnesiumin saannin (noin 300–400 mg/vrk) täyttäminen ei liittynyt pienempään glaukooman riskiin yleisesti. Todennäköisyyssuhde oli noin 1,0 (ei eroa) glaukooman suhteen niillä, jotka saivat riittävästi magnesiumia, verrattuna niihin, jotka saivat vähemmän (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Toisin sanoen ihmisillä, jotka söivät suositellun määrän magnesiumia, ei ollut merkittävästi erilaisia glaukooman esiintyvyyksiä kuin niillä, joiden saanti oli alhaisempi. Jotkut alaryhmäanalyysit viittasivat mahdollisiin hyötyihin tietyissä ryhmissä (kuten nuoremmilla potilailla tai korkeasta verenpaineesta kärsivillä), mutta nämä olivat epäjohdonmukaisia. Kaiken kaikkiaan tämä viittaa siihen, että normaalin ravinnon magnesiumin ei ole selvää suojaavaa vaikutusta väestötasolla (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Ruokavaliotutkimuksilla on kuitenkin rajoituksia: ne perustuvat itse ilmoitettuun ruoankulutukseen ja sisältävät diagnosoimattoman glaukooman, joten näyttö on heikkoa.
Todisteiden laatu ja tutkimusten erot
Nykyisillä tutkimuksilla on monia rajoituksia. Kaikki tähänastiset kliiniset kokeet ovat olleet pieniä, tyypillisesti alle 50 potilasta, ja yleensä vain kuukauden tai muutaman kuukauden pituisia. Vain yksi (Aydin 2010) oli satunnaistettu, eikä yksikään ollut kaksoissokkoutettu tai lumekontrolloitu. Jotkin parannukset (erityisesti näkökentissä) saattoivat heijastaa lumelääkevaikutusta tai testin oppimista. Koesuunnitelmat vaihtelivat suuresti: NTG:n ja POAG:n osalta, annostuksen osalta (243–300 mg/vrk) ja seuranta-ajan osalta (1 kuukausi vs. 6 kuukautta). Tulosmittaritkin erosivat. Aiemmat tutkimukset eivät käyttäneet modernia kuvantamista (vain vuoden 2022 tutkimus käytti OCT:tä), ja vain yksi käytti objektiivista verenvirtauskuvausta. Näiden erojen vuoksi tulokset ovat heterogeenisia ja niitä on vaikea vertailla suoraan.
Asiantuntijat huomauttavat, että ”vain kaksi kliinistä tutkimusta tukee magnesiumin hyödyllistä roolia glaukoomassa”, mikä osoittaa kuinka niukkaa näyttö on (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Harhan riski on suuri: Gasparin tutkimuksesta puuttuivat kontrollit, ja tuoreessa POAG-tutkimuksessa magnesiumia annettiin kaikille. Satunnaistettu NTG-tutkimus oli parempi, mutta vain 30 potilaan otoskoolla sen tilastollinen voima on rajallinen. Yksikään tutkimus ei sulkenut selkeästi pois sekoittavia tekijöitä, kuten muiden hoitojen muutoksia. Lisäksi yksikään tutkimus ei raportoinut sivuvaikutuksista yksityiskohtaisesti; magnesium on yleensä turvallinen, mutta suuret annokset voivat aiheuttaa ripulia tai olla vuorovaikutuksessa joidenkin lääkkeiden kanssa. (Käytetyt annokset olivat kuitenkin kohtuullisia, eikä raporteissa mainittu turvallisuusongelmia.)
Näiden ongelmien vuoksi näytön laatu on alhainen tai kohtalainen. Eri potilasryhmät (NTG vs. POAG) saattavat reagoida eri tavoin, ja yksi kontrolloimaton POAG-tutkimus viittaa mahdolliseen elämänlaatuun liittyvään hyötyyn, joka vaatii vahvistusta. Yhteenvetona nykyiset tutkimukset viittaavat magnesiumin mahdolliseen hyötyyn näkökentissä, mutta nämä havainnot tarvitsevat vahvempaa näyttöä. Yksikään tutkimus ei ole osoittanut selvää muutosta objektiivisissa mittauksissa, kuten OCT-paksuudessa tai pitkäaikaisessa näönmenetyksen nopeudessa.
Puutteet ja tuleva tutkimus
Epävarmuuksien vuoksi tiedoissa on selkeitä aukkoja. Tärkeintä on, että tarvitsemme hyvin suunniteltuja kokeita. Tulevan tutkimuksen tulisi olla satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu ja riittävän suuri luotettavien johtopäätösten tekemiseksi. Sen tulisi sisältää joko NTG- tai POAG-potilaita (tai molempia, ryhmiin jaoteltuna) ja hoitaa heitä vähintään useita kuukausia, ellei pidempään. Tärkeimpiä tuloksia tulisi olla näkökenttätutkimukset ajan mittaan, toistuvat OCT-skannaukset hermokerrosten ohenemisen varalta ja IOP:n seuranta. Hyvissä kokeissa tulisi myös mitata kaikki muutokset silmän verenvirtauksessa objektiivisia menetelmiä käyttäen ja kirjata kaikki sivuvaikutukset.
Muita puutteita ovat optimaalinen annostus ja magnesiumin muoto. Tutkimuksissa käytettiin noin 300 mg/vrk, mutta on epäselvää, olisiko enemmän tai vähemmän, tai eri magnesiumsuola (oksidi vs. sitraatti vs. laktaatti), paras. Olisi myös hyödyllistä tietää, hyötyvätkö vain ne potilaat, joilla on alhaiset magnesiumtasot. Yksikään tutkimus ei mitannut potilaiden veren magnesiumpitoisuutta ennen hoitoa, joten emme tiedä, onko puutostilalla merkitystä.
Lopuksi, koska glaukooma etenee hitaasti, tarvitaan pitkäaikaisia tuloksia (vuosien yli). Tulevissa tutkimuksissa voitaisiin myös selvittää, auttaako magnesium yhdessä muiden hoitojen (kuten IOP:ta alentavien silmätippojen) kanssa paremmin kuin tipat yksinään. Viime kädessä suuremmat ja pidemmät kokeet kertovat meille, tulisiko magnesiumlisää suositella vai ei.
Johtopäätös
Yhteenvetona muutamat pienet kliiniset raportit viittaavat siihen, että oraalinen magnesium saattaa vaatimattomasti parantaa näkökenttätuloksia joillakin glaukoomapotilailla (pmc.ncbi.nlm.nih.gov) (pmc.ncbi.nlm.nih.gov) (www.researchgate.net). Todisteet ovat kuitenkin kaukana vakuuttavista. Ei ole ollut suuria, lopullisia kokeita. Nykyiset tiedot ovat peräisin rajoitetuista tutkimuksista, joissa on harhan riski. Magnesium näyttää olevan turvallinen, mutta onko se todella hidastaa glaukoomavaurioita, on edelleen todistamatta. Potilaiden ei tulisi luottaa pelkästään lisäravinteisiin, vaan jatkaa standardia glaukoomahoitoa. Tutkijat huomauttavat, että tarvitaan tiukempia ihmistutkimuksia, ennen kuin magnesiumia voidaan suositella rutiininomaiseen glaukooman hoitoon (pmc.ncbi.nlm.nih.gov).