Keinotekoinen näkö loppuvaiheen glaukoomassa: Verkkokalvo- vs. Aivokuoriproteesit
Keinotekoinen näkö loppuvaiheen glaukoomassa: Verkkokalvo- vs. Aivokuoriproteesit Pitkälle edennyt glaukooma tuhoaa näköhermon ja verkkokalvon ganglio...
Syvällistä tutkimusta ja asiantuntijaoppaita näön terveyden ylläpitämiseen.
Keinotekoinen näkö loppuvaiheen glaukoomassa: Verkkokalvo- vs. Aivokuoriproteesit Pitkälle edennyt glaukooma tuhoaa näköhermon ja verkkokalvon ganglio...
Argus II on konkreettinen esimerkki verkkokalvollisesta näköä avustavasta laitteesta, joka suunniteltiin auttamaan vakavasti näkövammaisia ihmisiä. Laite koostuu ulkoisesta kamerasta asennettuna silmälaseihin, pientä prosessoria ja elektrodilevystä, joka on kiinnitetty verkkokalvon pinnalle. Kamera tallentaa kuvan, prosessori muuntaa sen sähköiseksi signaaliksi ja elektrodien avulla annetaan stimoita verkkokalvolle, joiden avulla aivot voivat havaita valaistus- ja muototietoa. Käytännössä Argus II tarjoaa rajoitettua visuaalista informaatiota, kuten valonlähteiden paikkoja ja yksinkertaisia muotoja, mutta se voi merkittävästi parantaa liikkumista ja itsenäisyyttä. Asennus vaatii leikkauksen ja jälkihoitoa, ja onnistuminen edellyttää myös harjoittelua, jotta käyttäjä oppii tulkitsemaan signaaleja. Laite ei sovi kaikille: toimivuus riippuu verkkokalvon ja näköhermon tilasta sekä potilaan motivaatiosta ja kuntoutuksesta. Argus II on tärkeä kehitysvaihe näköproteesien historiassa, koska se on yksi niistä ensimmäisistä laitteista, jotka on testattu laajemmin ihmisillä ja jotka ovat osoittaneet käytännön hyödyt. Kokonaisuudessaan Argus II on esimerkki siitä, miten teknologia voi tarjota konkreettista apua näkövammaisille, vaikka täydellinen näönpalautus ei vielä olekaan mahdollista.