Visual Field Test Logo

Hermosolujen rappeutuminen

Syvällistä tutkimusta ja asiantuntijaoppaita näön terveyden ylläpitämiseen.

IGF-1, mTOR-signalointi ja hermosolujen rappeutuminen silmässä ja aivoissa

IGF-1, mTOR-signalointi ja hermosolujen rappeutuminen silmässä ja aivoissa

Johdanto Glaukoomaa pidetään nykyään silmänpaineongelman lisäksi näköhermon neurodegeneratiivisena sairautena. Verkkokalvon ganglionsolut (RGC:t) – hermosolut, jotka lähettävät visuaalisia signaaleja silmästä aivoihin – rappeutuvat glaukoomassa samalla tavalla kuin hermosolut kuolevat Alzheimerin tai Parkinsonin taudissa (pmc.ncbi.nlm.nih.gov) (pmc.ncbi.nlm.nih.gov). Tutkijat selvittävät, miten...

Valmis tarkistamaan näkösi?

Aloita ilmainen näkökenttätestisi alle 5 minuutissa.

Aloita testi nyt

hermosolujen rappeutuminen

Hermosolujen rappeutuminen tarkoittaa hermosolujen eli neuronien toiminnan heikentymistä ja vähitellen tapahtuvaa kuolemaa. Tämä prosessi voi tapahtua aivoissa, selkäytimessä tai verkkokalvolla ja johtaa hermoverkkojen häiriöihin. Rappeutumisen syitä ovat muun muassa ikääntyminen, geneettiset tekijät, tulehdus, hapetusstressi ja tiettyjen proteiinien kertyminen soluihin. Kun hermosolut vähenevät tai niiden yhteydet heikkenevät, seurauksena voi olla muistiongelmia, liikehäiriöitä, näön heikkenemistä tai muita toiminnallisia puutteita sijainnista riippuen. Monet tunnetut sairauksat, kuten erilaiset muistisairaudet ja eräät silmäsairaudet, liittyvät juuri hermosolujen rappeutumiseen. Hermosolujen rappeutuminen on huolestuttavaa, koska ihmisen hermosolujen kyky uusiutua on rajallinen. Siksi tutkimukset keskittyvät löytämään keinoja hidastaa prosessia, suojata soluja, vähentää haitallista tulehdusta ja korjata solujen toimintahäiriöitä. Myös elämäntapavalinnat, kuten terveellinen ruokavalio, liikunta ja riittävä uni, voivat vähentää riskiä ja tukea aivojen terveyttä. Varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä hoidot ja kuntoutus ovat usein tehokkaampia, kun ongelma havaitaan ajoissa. Tulevaisuudessa hoitovaihtoehtoihin voi kuulua entistä tarkempia lääkehoitoja, kuntoutusmenetelmiä ja mahdollisesti solu- tai geeniterapioita, jotka pyrkivät palauttamaan tai suojaamaan hermoston toimintaa.