Visual Field Test Logo

F2-isoprostaanit

Syvällistä tutkimusta ja asiantuntijaoppaita näön terveyden ylläpitämiseen.

Oksidatiivisen stressin biomarkkerit, sykevälivaihtelu (SVV) ja verkkokalvon ganglion solujen (RGC) kato

Oksidatiivisen stressin biomarkkerit, sykevälivaihtelu (SVV) ja verkkokalvon ganglion solujen (RGC) kato

Johdanto Glaukooma on silmäsairaus, jossa verkkokalvon ganglion solut (RGC:t) – hermosolut, jotka välittävät näkösignaaleja silmästä aivoihin – kuolevat hitaasti. Tämä aiheuttaa asteittaista, peruuttamatonta näön menetystä. Lääkärit keskittyvät yleensä silmänpaineen alentamiseen glaukooman etenemisen hidastamiseksi, mutta tutkimukset osoittavat nyt, että myös oksidatiivisella stressillä (eräänlain...

Valmis tarkistamaan näkösi?

Aloita ilmainen näkökenttätestisi alle 5 minuutissa.

Aloita testi nyt

F2-isoprostaanit

F2-isoprostaanit ovat rasvahappojen hapettumisessa syntyviä yhdisteitä, joita muodostuu, kun solujen kalvojen lipidejä vaurioittavat vapaat happiradikaalit. Ne toimivat luotettavana ja spesifisenä mittarina elimistön oksidatiivisesta stressistä, koska ne syntyvät suoraan rasvahappojen hapettumisesta elimistössä. Arvoja voidaan mitata verestä tai virtsasta, ja ne antavat tietoa solukalvojen vaurioitumisesta ja tulehdusprosessien aktiivisuudesta. F2-isoprostaanien tasojen nousu on liitetty sydän- ja verisuonitauteihin, tulehduksiin ja hermoston sairauksiin. Niiden etuna on, että ne ovat suhteellisen stabiileja ja kuvaavat todellista biologista hapetustilaa paremmin kuin monet muut merkkiaineet. Mittaukset vaativat tarkkaa laboratoriotekniikkaa, koska näyte voi helposti muuttua käsittelyn aikana, jos sitä ei säilytetä oikein. Tutkimuksissa niitä käytetään arvioimaan ympäristö- ja elämäntapatekijöiden vaikutusta sekä seuraamaan, miten tehokkaita antioksidantit tai hoidot ovat. Yksittäinen arvo on hyödyllinen, mutta luotettavampi kuva syntyy usein toistuvista mittauksista ja muiden merkkiaineiden kanssa vertailusta. F2-isoprostaanit ovat siksi tärkeä työkalu, kun halutaan ymmärtää ja seurata elimistön hapetustilaa ja siihen liittyviä terveysriskejä.